Klikkaa tästä karttanäytteisiin
Ratamestareiden lausunto
Fin5-suunnistusviikon osanottajille tarjotaan viisi hyvin erityyppistä suunnistuskilpailua koillismaalaisissa vaaramaastoissa. Keskimatkan kilpailut kysyvät suunnistajilta kykyä tiukkaan keskittymiseen ja sujuvaan vaihteluun suunnistustekniikoiden välillä. Kaksi pitkän matkan kilpailua haastavat reitinvalinnoillaan ja laittavat kestävyysominaisuudet testiin. Pääosin maasto on kaikissa osakilpailuissa varsin hyväkulkuista, vaikka näkyvyys vaihteleekin suuresti. Rinnesuunnistuksen taito nousee viikon aikana arvoonsa. Kaikille sarjoille on jokaiseen osakilpailuun pyritty tarjoamaan pääsyä maastojen parhaisiin osiin.
Kuivan puoleinen kesä on saanut aikaan sen, että suot ovat pääosin melko kovapohjaisia ja hyväkulkuisia. Yleisesti on hyvä tietää, että heikompia polkuja ja ajouria ei ole karttoihin kuvattu, ja joitain uusia eläinpolkuja on syntynyt vielä viime aikoina siten, että ne eivät ole kartalle mukaan ehtineet. Nämä eivät kuitenkaan ole reitinvalinnoille tai suunnistukselle merkittäviä, vaan niiden mahdollisuudesta on lähinnä hyvä olla tietoinen.
Etenkin keskimatkojen kilpailuissa on syytä olla tarkkana rastille tullessa, sillä kaikissa kolmessa maastossa rasteja on erittäin tiheästi. Koodit on painettu karttaan rastien järjestysnumeron viereen, joten tarkistus on helppo tehdä.
Vaikka lasten radat on pyritty laatimaan selkeisiin kohteisiin tukeutuen, on etenkin Meskusvaaran ympäristössä kasvillisuus paikoin sen verran tiheää, että hahmottaminen voi vaikeutua. Suoria ratoja suunnistavien lasten kanssa voi olla viisasta kerrata vielä kartan suuntaaminen kompassin avulla.
Osakilpailu 1 – Kirintövaara Ratamestarit: Esa Mursu, Sanna Soudunsari (lapset).
Rastiviikko avataan Kirintövaaran jyrkkäpiirteisissä rinteissä. Puusto on pääosin koillismaalaista kynttiläkuusikkoa, jota laskettelurinteet ja latupohjat halkovat. Suunnistusteknisesti maasto vaatii keskieurooppalaisiin maastoihin ominaisia lähestymistapoja; kompassisuunnan pitäminen sekä tason hahmotus ja säilyttäminen nousevat arvoon arvaamattomaan.
Lyhimmillä aikuisten radoilla noususummaa ei virheettömällä suorituksella kerry juuri lainkaan, sillä lähtöpaikat ovat Kirintövaaran huipun tuntumassa. Pidemmillä ja etenkin eliittiradoilla sen sijaan kysytään reidestä ruutia, kun kivutaan vaaran rinnettä myös ylämäkeen. Muistathan kuitenkin jättää voimia myös tuleviin nousuihin! Lasten lähtöpaikka on lähempänä kilpailukeskusta vaaran juurella, ja nousua kertyy enemmän. Radat tukeutuvat latupohjien verkostoon ja laskettelurinteisiin.
Osakilpailu 2 – Kuoppavaara Ratamestarit: Jarmo Pyhtinen, Sanna Soudunsaari
Kuoppavaarassa juostava toinen osakilpailu sisältää kivistä ja Kirintövaaraan verrattuna loivapiirteisempää kangas- ja vaaramaastoa. Puusto on avonaista mäntymetsää, jota rämesuot halkovat. Kartanlukua on syytä pelkistää, ja suunnistajan on erotettava olennainen epäolennaisesta. Reitinvalintoja tarjotaan pitkän matkan kilpailulle luonteenomaisesti. Alueella oleviin pieniin avosuolampareisiin on kertynyt vettä niin, että viikkoa ennen kisoja ne näyttävät lammikoilta.
Lasten radat tukeutuvat jälleen latupohjiin ja moottorikelkkareittien polkupohjiin, mutta liikkuvat myös ojitetuilla suoalueilla, joilla kartan suuntaamiseen kannattaa käyttää aikaa. Maastoa halkoo kisakeskuksen läheisyydessä myös kilpailukeskukseen johtava kielletty tie, jonka ylitys on sallittua vain merkityistä ylityspaikoista. Kaikilla sarjoilla rastit on sijoitettu ylityspaikan läheisyyteen. Ylitysrasti on rastireitillä yhteinen joidenkin muidenkin ratojen kanssa, ja siksi rastilla on leimasimet RR-koodilla ja numerokoodilla. Tuloksen saamisen kannalta ei ole väliä, kummalla leimasimella leimaa.
Osakilpailu 3 – Itävaara Ratamestarit: Jari Oikarainen, Timo Ronkainen (lapset).
Kuusamossa kisat avataan kilpailukeskuksesta itään sijaitsevan Itävaaran rinteillä. Kyseessä on melko selväpiirteinen maasto, jossa kaartuvat rinteet haastavat suunnassa kulkua. Ratamestariryhmän harmiksi kilpailujen siirtäminen vuodella sai aikaan sen, että alueella ehdittiin tehdä laaja harvennus viime vuoden aikana, ja metsän luonne muuttui siksi jonkin verran alkuperäisestä. Puusto on siis harvennettua sekametsää, jossa on mainio näkyvyys. Lähemmäs kisakeskusta tultaessa kuvaan astuvat ojitetut suoniityt ja niiden väliset tiheiköt. Maasto on pääosin hyväkulkuista hakkuutähteistä huolimatta. Kompassisuunta ja hyvä ennakointi mahdollistavat kohteiden haistelun kauempaakin.
Maaston pohjoisosassa levittäytyvän rämesuon takana risteilee läheisen hevostilan maastoratsastuspolkujen verkosto. Joitain uusia polkuja alueelle on ehtinyt vielä karttojen valmistumisenkin jälkeen syntyä, joten pelkästään niiden varaan ei omaa suunnistustaan kannata laskea. Tätä ennakoiden lasten radat eivät kyseiselle polkualueelle mene, vaan tukeutuvat peltojen ja niittyjen reunoihin sekä avosoihin ja muihin kasvillisuusrajoihin.
Osakilpailu 4 – Meskusvaara Ratamestarit: Santeri Aikio, Timo Ronkainen
Neljäs osakilpailu käydään maastotyypiltään vaihtelevalla alueella, jota keskeisesti hallitsee jyrkkärinteinen Meskusvaara. Metsä vaihtelee erittäin nopeakulkuisesta mäntykankaasta kallioiden ja avoimiin rinnesoihin, tiheäkasvuisen koivikon peittämään rinteeseen, kosteisiin korpiin ja purouomien lettoihin, sekä harvennettuihin ja hakattuihin talousmetsiin. Maaston länsiosissa suunnistajia hellitään kumpareiden ja jyrkänteiden rikkoman rinnesuoalueen nautinnollisilla maisemilla, ja haastavimmilla radoilla tarjotaan tiukkoja rinnerasteja tiheikköisen etelärinteen notkelmissa ja jyrkänteissä. Meskusvaaran lakialueelle vanhimpien sarjojen radat eivät kipua, mutta siellä käyviä sarjoja maasto haastaa pienipiirteisyydellään.
Kartan kuvauksessa on huomioitava, että maaston länsiosassa pystyvihreällä hidastavan maapohjan merkillä on kuvattu runsaasti katajaa kasvavaa aluetta, jossa esimerkiksi kivet kätkeytyvät tehokkaasti katajien katveeseen. Maaston itäosassa sama symboli puolestaan kuvaa harvennettua taimikkoa, jossa hakkuutähteet hidastavat etenemistä. Vaaran etelärinteessä on myös epäselviä riistapolkuja, joista vain selkeimmät ja jatkuvat on kuvattu karttaan. Kilpailukeskuksen läheisyydessä on polkuja ja muita selkeitä uria, joita lasten radat hyödyntävät, mutta kauempana niitä on vähemmän, jolloin radat tukeutuvat avosoihin ja jyrkkiin rinteisiin. Suunnan kanssa on oltava tarkkana.
Osakilpailu 5 – Tavivaara–Meskusvaara Ratamestarit: Tapio Tahkola, Timo Ronkainen
Päätösosakilpailussa suunnistajille tarjotaan pitkän matkan suunnistusta parhaimmillaan. Maasto vaihtelee pienimuotoisten rinnealueiden välillä levittäytyvistä laajoista rämesoista ja vanhoista suoniityistä kangaspohjaisiin metsiin, joissa maan muokkaustakin on takavuosina harjoitettu. Tavivaaran rinteiden kitukasvuinen koivikko tuo mieleen Lapin tunturien rinteet, joissa kasvillisuus haastaa näkyvyyttä. Toisinaan avara maasto antaa katseen vaeltaa satojen metrien päähän etsimään selkeitä maamerkkejä suunnassa kulkemisen tueksi.
Reitinvalinnoissa maaston kulkukelpoisuutta ja korkeuseroja on arvioitava. Avosuot ovat enimmäkseen kovapohjaisia ja hyväkulkuisia. Maaston poikki virtaava Juomajoki on pohjaltaan kova ja ylitettävissä mistä tahansa, vaikka pari siltaakin on rakennettu erityisesti lasten ratoja varten. Vettä ei ole joessa yli polven. Lasten ratojen alkuosa tukeutuu avosoiden ja suoniittyjen reunoihin.
Ratamestariryhmä toivottaa suunnistajat tervetulleiksi Koillismaalle ja tarkkuutta suorituksiin!